Olen monta kertaa saanut huomata erillaisia reaktioita,kun puhun "mulla on tällästä ja tällästä ollut", ihmisillä on todella monenlaisia suhtautumista näihin asioihin,mutta useimmat ikävä kyllä on negatiivisella sävyllä puhuneet ja antanut erillaisia mielipiteitä. Olen aina puhunut asioistani ja mielen kanssa painimisesta hyvinkin avoimesti. En häpeä sitä mitä olen käynyt läpi,en sitä mitä mahdollisesti vielä käyn läpi.jne.. jo tätä kaikkea aikaa ei olisi ollut en olisi minä itse tänä päivänä,en olisi näin vahva,en antaisi päivääkään pois .

Kantapään kautta oppineena kannattaa kuitenkin olla varovainen kenelle puhut ja miten paljon. en itse olisi voinu koskaan kuvitella,että kun olen asioistani puhunut avoimesti niin esim työsopimukseni kirjattiin tarvittaessa töihin kutsuttava,vaikka olen jatkuvasti töissä,näin työnantajani välttää maksut sairaslomista jos sellasia tulisi.

On erittäin ikävää vieläkin vaikka olen voinut paremmin,kun koskaan jo pidemmän aikaan niin saan vielläkin kantaa mielenterveys-"potilaan" leimaa otsassani. Ja eihän sitä koskaan tiedä,voihan se olla mahdollista,että joskus  tulee totaalinen romahtaminen,mutta voi mun jalkakin katketa portaissa tai mun päälle voi tippua iso kuorma tiiliskiviä. ÄH! ottaa päähän!