Omalla kohdallani, kun seitsemäntoista vuotiaana sain ensimmäisiä ahdistuksia ja mistä seurasi sitten masennus ja paniikkikohtaukset,muistan miten pelottavaa se olikaan.

Muistan monta kertaa miettineeni : mitä mulle tapahtuu ? kuolenko ? tulenko hulluksi ? ja mikä onkaan erityisen ihmeellistä,niin kukaan ei seitsemäntoista vuotiaalle nuorelle ihmisille kertonut mistä olisi kyse,ei edes hoitavat tahot. Tänä päivänä kun mietin asiaa niin ehkä munkin olisi ollut helpompi hyväksyä ja ymmärtää asioita jos tälläisen tiedon olisin saanut tietooni silloin kun aloin sairastamaan. Jos joku nuori ihminen lukee tätä ja ei ymmärrä mitä itselleen on tapahtumassa niin vaatikaa hoitohenkilökuntaa teille siitä kertomaan.

Näen sairastumiseeni johtaneet syytkin tänä päivänä paremmin kun koskaan aikasemmin vai pitäisikö jopa sanoa,että tunnen itseni paremmin kun koskaan aikasemmin.. Olen herkkä,reagoin asioihin voimakkaasti.. Olen tunneälyltäni erittäin rikas,jopa rikkaampi kun monet muut voisin väittää...onko se sitten kirous vai siunaus ?  Tänä päivänä kuitenkin tiedän sen,että en ole yhtää huonompi,kun kukaan toinen vaikka ragoisin asioihin toisella tavalla kun toiset ihmiset.  

Antakaa itsellenne lupa siihen mitä olette ja olkaa ilosia siitä,että olette juuri sellasia,kun olette. :)

Hyvää Joulua teille kaikille lukijoille! Nauttikaa joulun tuoksuista,väreistä,tunnelmasta ja rakastakaa toisianne !